My way

Eli tosta kuvasta jo varmaan tajusitte että aijon puhuu kiusaamisesta.

Mitä mä kadun eniten mun elämässä on se että mä kiusasin en tienny miltä se tuntuu ja oli jtn. 11.v mikä ei tietenkää tee siit mitenkää hyväskyttävämpää. Mut mun mielestä on muakin kiusattu tai en oo varma haluisin tietää. 

Kerron nyt mun tarinan ja mun mieli piteen kiusaamisesta.

Eli joskus 7.lk alussa mua syrjittiin en tiiä miks olin kai ärsyttävä. Mul oli 2 frendii joille oon ikusesti kiittollinen et ees ne oli mun kaa. Se alko vaa paskan puhumisel mut sit se jatku keskarin näytöl ja naureskelul. Kaikkein pahin juttu oli ku halusin sopii parin kaverin kaa ja läheteltii lappui tunnil sit ku tunti loppu se mun frendi meni kertoo yhelle tytölle mitä juteltii. Puin päälle ja sanoin niille parille frendille et tulkaa juttellaa ny sit ne oli sillee "ok" . Sit yhtäkkii se tyttö jolle mun frendi oli kertonu niist lapuist huus "anni kaikki vihaa sua älä jaksa!" olin hiljaa enkä vastannu mut sit se tuli huuta päi mun naamaa ja mä yritin siin yksin itteeni puolustaa mut se vaa huus ja huus mä aloin itkee ja kaikki nauraa sit lähtee pois soitin mun iskälle ja se tuli hakee mut pois. Sitä tyttöö mä pelkään väh vieläki. Ja mul on tosi vaikee kertoo tätä ja itkin ku kirjotin.

Musta kiusaaminen on kamalaa ja aina ku mä nään tai kuulen et jotai kiusataa mä aina muistan sen tunteen. 

Sit haluun viel hartaasti uudellee pytää anteex silt tytölt jota kiusasin. Anteex Peppi sä et ansainnu sitä mitenkää anteex.